Lisää sääntöjä

Villi ja vapaa voi kuulostaa hyvältä, kunhan se ei koske asekauppaa.

Monilla meistä on sellainen käsitys, että maailmassa säädellään jotakuinkin kaikkea, ja erityisesti, että kaikki valtioiden rajojen yli liikkuva on erityisen säänneltyä. Tämä pitääkin paikkansa yleissääntönä, mutta aseiden kauppa on tästä merkittävä poikkeus. Asekauppaa ei nimittäin maailmassa säännellä kattavasti millään tavalla.

Tällä hetkellä vain noin neljännes maailman maista on kehittänyt ja toimeenpannut oikeudellisia kriteereitä sille kansainväliselle asekaupalle, jota ne harjoittavat. Globaali asekauppa on siis vain paikoin säänneltyä ja vain harvoin riittävän läpinäkyvää. Pienaseet leviävät rajojen yli ja valtioiden sisällä ja aiheuttavat ongelmia, kuten pitkittynyttä väkivaltaa konfliktitilanteiden jo päätyttyä, köyhyyttä ja turvattomuutta ja muita ongelmia erityisesti sellaisissa kehitysmaissa, joissa on runsaasti korruptiota ja olosuhteet ovat muutenkin turvattomat ja edellytykset paremman elämän luomiseen heikot.

Maailmassa toki säännellään koko joukkoa asioita. Säätelyn kohteena ovat muun muassa yhdenmukainen aluksenmittausjärjestelmä, banaanien ja tekstiilien kauppa sekä Afrikan ja Euraasian muuttavien vesilintujen suojelu.

Aseita, toisin kuin muuttavia vesilintuja ei säännellä. Ja toisin kuin muuttavat vesilinnut, aseet tuottavat paljon ongelmia väärissä käsissä. Aseet pitkittävät konflikteja, toisinaan jopa muuttavat räjähdysherkän tilanteen konfliktiksi sekä pahentavat väkivaltaa ja ihmisoikeusloukkauksia.

Sitovaa kansainvälistä asekauppasopimusta on puuhattu jo pitkään, mutta vielä se antaa odottaa itseään. 90-luvun puolivälissä joukko nobelisteja teki aloitteen kansainvälisestä asekauppasopimuksesta ja myöhemmin joukko valtioita, Suomi niiden mukana otti aloitteen käsiinsä ja ryhtyi edistämään sopimuksen aikaansaamista.

Lukuisten kokousten jälkeen päästiin järjestämään heinäkuussa 2012 järjestetty konferenssi, joka päättyi umpikujaan. Konferenssin puheenjohtajan esittämä sopimusluonnos sai varsin laajan tuen, mutta lopulta Yhdysvallat, Venäjä ja Intia pyysivät lisäaikaa luonnoksen arviointiin.

Pyrkimys kohti asekauppasopimusta jatkuu maaliskuussa 2013, jolloin valtiot kokoontuvat uudelleen YK:n päärakennukseen jatkamaan neuvotteluja sopimuksen aikaansaamiseksi. Pohjana neuvotteluille on heinäkuun konferenssissa esitetty sopimusluonnos.

Valtioilla on aiheen suhteen varsin erilaisia tavoitteita ja näkemyksiä ja siksi sopimuksen saaminen onkin vaikeata. Rauhanliikkeen tavoitteena on mahdollisimman kattava ja mahdollisimman sitova sopimus. Sen tulee kattaa paitsi erilaisia asetyyppejä ja niiden ammukset myös sopimus, joka kattaa kaikki siirtotyypit: tuonnit, viennit ja eteenpäin myynnit. Erityisen tärkeätä on, että sopimuksessa olevat ihmisoikeus- ja humanitaarinen kriteeri vientien kieltämiselle ovat riittävän tiukat ja estävät ongelmallisia vientejä mahdollisimman hyvin. Liian löysä sopimus vain legitimoi asekaupan ongelmallisen nykytilan, eikä tuota siihen kaivattua ja tarpeellista muutosta.

EU:ssa asekaupalle on säännöt, joskaan ne eivät ole riittävän tiukat. EU-maiden tilannetta asekauppasopimus tuskin muuttaisi radikaalisti mihinkään suuntaan. Sopimuksella olisi kuitenkin mahdollista nostaa sääntelyä erityisesti siellä, mistä se nyt kokonaan puuttuu.

Eekku Aromaa
Sadankomitea

geneerinen viagra kokemuksia cialis 2 5mg hinta