Miten asekauppa toimii Suomessa

graafi-8-suomi

“Patria valmistelee kahden valtion kanssa mittavaa asekauppaa vuosia, mutta suomalaisten päättäjien kantaa siihen kysytään vasta, kun kranaatinheittimiä ollaan ahtaamassa laivaan.”
– Verhottu asekauppa (lue koko teksti tästä)

Asekauppaan luokiteltavia kauppasuhteita on monenlaisia. Maat sekä vievät että tuovat niin aseita kuin sotateknologiaan ja varusteluun liittyviä esineitä ja materiaaleja. Vuosina 1998-2007 Suomesta vietiin sotatarvikkeita 375 miljoonan euron edestä. Näistä tärkeimmät olivat panssaroidut ajoneuvot, tarkkuuskiväärit, ase- ja johtamisjärjestelmät sekä suojavarusteita.

Sotatuotevienti on Suomessa kasvanut. Vuosina 2007-2011 sotatuontevienti kasvoi 29% verrattuna sitä edeltävään viisivuotiskauteen. Vuonna 2011 Suomen sotatuotevienti jakaantui alueittain seuraavasti: noin 43% EU:hun, 42% muuhun Eurooppaan, 8% Pohjois-Amerikkaan, 4% Aasiaan, 3% Lähi-itään ja 1% Afrikkaan. Eniten vietiin asealustoja (65%) sekä aseita ja ammuksia (22%). Sotatuoteviennin osalta myönnetyt vientiluvat ovat julkisia ja toteutunut vienti seurataan erikseen.

 

Suomen sotatuotevienti vuonna 2011

Suomen sotatuotevienti vuonna 2011

 

Sotatuoteviennin lisäksi Suomesta viedään myös kaksikäyttötuotteita (kaksikäyttötuotteella tarkoitetaan ulkoministeriön mukaan tuotetta, joka soveltuu normaalin siviilikäytön lisäksi joukkotuhoaseiden valmistamiseen tai sillä voidaan edistää sotilaallista toimintaa) sekä kaupallisia aseita ja patruunoita. Ulkoministeriö ei seuraa myönnettyjen kaksikäyttötuotevientilupien käyttöä, eikä poliisihallitus toteutunutta vientiä kaupallisten ampuma-aseiden ja patruunoiden osalta. Se tarkoittaa, että tämän viennin todellinen arvo ei ole tiedossa. Kaikki kaupat eivät nimittäin toteudu, vaikka lupa niihen saisikin. Suomalaiset asekauppiaat ovat sotatuotteiden osalta käyttäneet keskimäärin 85% myönnetyn vientiluvan arvosta. Kaupallisia ampuma-asevientilupia myönnetään eniten Pohjois-Amerikkaan (55%), muuhun Europpaan (20%), EU:hun (13%) ja Afrikkaan (10%).

Suomen lain mukaan aseiden ja sotateknologian viennille tarvitaan lupa. Lupia puolustustarvikkeiden viemiselle myöntää puolustusministeriö, paitsi jos kyse on poliittisesti tai taloudellisesti merkittävästä kaupasta, jolloin vientiluvan saaminen edellyttää myös valtioneuvoston eli hallituksen myönteistä päätöstä. Kun vientilupaa anova yritys on jättänyt lupa-anomuksen puolustusministeriölle, pyytää puolustusministeriö ulkoministeriöltä ulko- ja turvallisuuspoliittisen lausunnon, jota käytetään luvan myöntämisen perustana.

Jos lupa annetaan, yritys saa viedä aseita lupahakemuksen mukaisesti. Tämän jälkeen vastuu valvomisesta siirtyy tulliviranomaisille, jotka valvovat, että yritykset tosiasiallisesti vievät sellaisia aseita, joita varten lupaa on haettu, on tulliviranomaisilla. Aseviennistä vastaa siten moni viranomaistaho, lupia valmisteleva ulkoministeriö sekä luvan myöntävät tahot puolustusministeriö ja hallitus eivät aina ole tietoisia toisen tahon päätöksistä ja perusteluista. Siiviiliaseiden osalta luvan myöntää sisäministeriön poliisihallitus.

Julkisen keskustelun ja aseviennin valvomisen suhteen ongelmaksi muodostuu vientilupahakemusten salaisuus sekä ennen vientilupapäätöstä edeltävä pitkä valmisteluprosessi, joka ei ole julkisesti tiedossa. Patria valmisteli esimerkiksi vuonna 2011 hyväksyttyä kranaatinheittimien vientiä Saudiarabiaan jo kolme vuotta ennen vientilupahakemuksen jättöä ja hyväksyntää. Kun poliittiset päättäjät viimein ottavat kantaa vientilupahakemukseen, ovat yritykset (kuten Patria, josta valtiolla on enemmistö-omistus) mahdollisesti jo sijoittaneet satoja tuhansia kauppaan, jota on valmisteltu vuosia.

Suomessa lupaviranomisena toimii siis puolustusministeriö, vaikka ulkoministeriö on se viranomaistaho, joka arvioi mikäli hakemukset ovat Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan mukaisia. Lupien myöntämisestä säädetään myös kansallisessa lainsäädännössä, jossa keskeisempiä säädöksinä toimivat laki puolustustarvikkeiden viennistä (282/2012) ja asetus (108/1997) puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta, kuten myös valtioneuvoston päätös puolustustarvikkeiden maastavientiä koskevista suuntaviivoista (1000/2002).

Ulkoministeriön mukaan “ulko- ja turvallisuuspoliittista estettä viennille tai välitykselle ei ole, jos vienti tai välitys kohdistuu suuntaviivojen liitteessä lueteltuihin vastuullista ja asianmukaista vientivalvontaa harjoittaviin maihin (Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen jäsenvaltiot, Australia, Japani, Kanada, Uusi-Seelanti, Yhdysvallat ja Sveitsi) ja ellei vastaanottajamaan olosuhteista muuta johdu.”

Mutta Suomi harrastaa myös asekauppaa tuonnin kautta. Suomi on käynyt Israelin kanssa asekauppaa yhteensä noin 200 miljoonalla eurolla, joka koostuu lähes kokonaan hankinnoista. ICAHD Finland-järjestön mukaan Suomi on hankkinut muun muassa viestintäjärjestelmiä israelilaiselta yritykseltä, joka on yksi Israelin suurimman aseyrityksen Elbitin tytäryhtiö. Tuotteiden markkinoinnissa korostetaan muun muassa kuinka tiivis yhteistyö sillä on Israelin asevoimien kanssa sekä kuinka teknologian kokeileminen käytännössä on selkeä kilpailuvaltti ostajille.
Kyse on maasta, joka ylläpitää kansainvälisen oikeuden vastaisia siirtokuntia ja on yksi maailman pitkäaikaisimpia miehittäjiä, konfliktissa jossa on kuollut tuhansia siviilejä.

cialis netistä turvallisesti